Olen aina tuntenut suurta vapauden kaipuuta. Tämän kaipuun kääntöpuolena tulee se, että ahdistun hyvin herkästi jos koen, että minun ja vapauteni väliin on rakennettu esteitä. Toisinaan jopa kaikkein rakkaimmatkin asiat elämässäni tuntuvat pystyttävän muuria näkökenttääni. Joskus tekisi mieleni vain jättää kaikki ja kadota.
Mutta minne katoaisin? Missä tarkalleen ottaen sitten sijaitsee tämä vapaus?
Tiedän tarinan eräästä mummosta, jonka sukulaiset sulkivat laitokseen, koska tämä tykkäsi jutustella luonnon kanssa. Kukkasten kanssa käytiin hyvät keskustelut ja auringon kanssa mielipiteitä vaihdettiin. Kun mummolta sitten laitoksessa kysyttiin, että mitä mieltä tämä oli siitä, että näin harmittomasta syystä viedään pakkohoitoon, tämä vastasi: "kyllä minä voin kukkasille jutella täälläkin". Mummo tiesi, mitä on olla vapaa.
Vapauden kaipuu ei ole sama asia kuin vapaus. Vapauden kaipuu on ainoastaan ajatuskaava: mielikuva vapaudesta. Olen ennakkoon ajatuksessani määritellyt olosuhteet, jotka saavuttaessani voin olla vapaa. Todellisuus ei koskaan kohtaa tätä mielikuvaa, koska mielikuva vapaudesta liittyy aina tulevaisuuteen.
"Kunhan ensin hoidan työurani kunnialla, niin sitten eläkkeellä voin olla vapaa". "Minun täytyy ensin valaistua, vasta sitten voin olla vapaa". Kuulostaako tutulta? Ensin täytyy saavuttaa jotain, jotta voisi tuntea olonsa vapaaksi. Juuri tästä syystä emme koskaan ole todella vapaita.
Saavuttaminen sisältää ajan käsitteen, eikä meillä ole muuta hetkeä, kuin tämä hetki. Ajan käsite on ajatuksen leikkiä. Saavuttamisen käsite on ajan leikkiä. Vapauden käsite on ajatuksen leikkiä.
Ajatus askartelee aina tulevassa tai menneessä, ei koskaan tässä hetkessä. Ajatus ei ole vapautta. Vapaus on vapautta. Vapautta tässä hetkessä. Vapautta ajatuksen illuusioista.
Miten koet noiden vapauden esteiden rakentuvan? Uskoisin, että ainakin itselläni on tämä tieto ollut pitkään "piilossa" -eikä se todellakaan aina pysy pinnassa, tietoisen mielen ulottuvissa.. Juurikin ajatusten alla.
VastaaPoistaOmalla kohdallani koen, että oman henkilökohtaisen vapauteni tiellä ei ole muuta estettä kuin minä itse: epävarmuuteni, ennakkoasenteeni, ajatukseni... Se sarja ajatuskaavoja, joista on ajan mittaan muodostunut ns. minäkuvani.
PoistaKoen, että vapaus minulle ei tarkoita tietoa, jota voi opiskella ja jonka voi saavuttaa. Tunnen vapautta silloin, kun tietoinen mieli on läsnä tässä hetkessä, ilman ajatusta.
Vapaus on avoinna kaikille tässä hetkessä. Ei ole muuta hetkeä.