Meillä muusikoilla on sanonta: musiikki lähtee hiljaisuudesta.
Kapellimestari astelee lavalle yleisön osoittaessa kiitollisuutensa raikuvin aplodein. Hän kumartaa ja kääntyy orkesterinsa puoleen. Aplodit vaimenevat hiljalleen, kunnes viimeinenkin taputtaja on lyönyt kämmenensä yhteen viimeisen kerran. Kapellimestarin kädet nousevat ja tahtipuikko jähmettyy alkuasentoon. Hiljaisuus valtaa salin. Viimeinenkin ääni hiipuu: jopa ajatus ja aika lakkaavat olemasta. Konserttisali, yleisö, orkesteri ja kapellimestari ovat kaikki yhtä hiljaista, ajatonta tietoisuutta. Tämä yksi ajaton tietoisuus on keskittyneesti läsnä tässä yhdessä hiljaisuuden hetkessä. Sitten tulee liike: tahtipuikko syttyy elämään ja musiikki alkaa.
Minulle tämä hiljainen hetki on konsertin maagisin hetki. Se hetki, jolloin mieli hiljentyy vastaanottamaan musiikkia. Se hetki, kun mieli ja hiljaisuus ovat yhtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi blogia vapaasti omalla nimellä, nimimerkillä tai anonyymisti. Blogin tekstit edustavat vain ja ainoastaan kirjoittajan omaa ajatusmaailmaa. Tekstejä ja niiden kirjoittajaa saa kritisoida vapaasti, mutta muistathan hyvät tavat: asiattomuudet, mainokset ja laittomuudet poistetaan.