Olen pohdiskellut syytä, miksi viime päivinä on ollut poikkeuksellisen vaikeata tarttua haasteisiin: kirjoittaminen ei luista eikä tekeminen maistu. Jopa rakkaimman intohimoni musiikin parissa työskentely on tuntunut jokseenkin merkityksettömältä, jopa hieman ahdistavalta. Vielä pari viikkoa sitten olin täynnä virtaa ja innostusta, mihin nyt yhtäkkiä hävisivät tekemisen meininki ja aloitteellisuus?
On olemassa sanonta: koputa, niin sinulle avataan; kysy, niin sinulle vastataan. Minä olen ymmärtänyt tuon sanonnan niin, että kun mieltä jokin asia askarruttaa, on vastauskin aivan aistien ulottuvilla kun vain pitää mielensä avoimena. Olen huomannut sanonnan toimivuuden käytännön tasolla useaan otteeseen ja niin myös tänään sain todistaa, kuinka vastaus mieleni sopukoissa kyteviin kysymyksiin manifestoitui eteeni aivan tavallisessa keskustelussa minun ja ystäväni välillä.
Olimme jutustelleet aikamme niitä näitä kunnes pohdinnan kohteeksi joutui eräs keskustelun ulkopuolinen henkilö ja tarkemmin sanottuna hänen saamattomuutensa. Tämän pohdinnan päätteeksi sanoin, että silloin kun asioiden aloittaminen, hoitaminen ja niiden loppuun saattaminen tuntuu ihmisestä ylitsepääsemättömän vaikealta, on tässä taustalla yleensä joku pelko. En ehtinyt saada viimeistä tavua loppuun kun ymmärsin jo puhuvani keskustelun kohteen sijasta itsestäni: oma saamattomuuteni johtuu omista peloistani.
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
2 kommenttia:
Kommentoi blogia vapaasti omalla nimellä, nimimerkillä tai anonyymisti. Blogin tekstit edustavat vain ja ainoastaan kirjoittajan omaa ajatusmaailmaa. Tekstejä ja niiden kirjoittajaa saa kritisoida vapaasti, mutta muistathan hyvät tavat: asiattomuudet, mainokset ja laittomuudet poistetaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hmm. Kuinka paljon hyviä asioita ihmiset jättävätkään tekemättä pelon takia? Olen monesti havainnut tiedon hälventävän pelkoa. En enää pelkää UFO:ja, koska tiedän mitä ne ovat. En enää pelkää kuolemaa, koska tiedän mistä on kyse. En enää pelkää esittää tiettyä asiaa, jos taustatiedot asiasta ovat tarpeeksi vahvat. Pelon sanotaan olevan useasti rakkauden vastakohta. Pelko ja rakkaus ovat vähän kuin kolikon toiset puolet tai musta ja valkoinen sekä niiden väliset harmaasävyt. Se on tämän dualistisen maailman piirre. Pelko ei ole pelkästään pahasta. Se estää monesti meitä tekemästä esimerkiksi typeryyksiä, kuten kävelemästä kielekkeeltä rotkoon. Mutta jos sen antaa hallita elämää liiaksi, on sen orja. Siis (liiallinen) pelko pois; tai halaa sitä sitten vaikka rakkaudella.
VastaaPoistaHyvin sanottu! Kaikilla asioilla tuppaa olemaan ne kääntöpuolensa.
VastaaPoista